Kriisin sattuessa

Kriisin, surun tai onnettomuuden kohdatessa

Tukea surun kohtaamiseen kouluissa sekä lapsi- ja varhaisnuorisotyössä. Katastrofin kohdatessa seurakunnat ja niiden työntekijät ovat valmiita ja koulutettuja käsittelemään asiaa seurakuntien kerhoissa ja muussa toiminnassa sekä kouluvierailuidensa aikana.

Fransiskus Assisilaisen rukous

Vapahtajani, tee minusta rauhasi välikappale: niin että sinne, missä on vihaa, toisin rakkauden, missä loukkausta, toisin anteeksiannon, missä epäsopua, loisin yksimielisyyden, missä erehdystä, osoittaisin totuuden, missä epäilystä, auttaisin uskoon. missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen missä pimeyttä, loisin Sinun valoasi, missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen. Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia, pyytää rakkautta kuin rakastaa muita. Sillä, antaessaan saa. kadottaessaan löytää, unohtaessaan saa anteeksi, kuollessaan nousee iankaikkiseen Elämään. Amen

Kriisi koskettaa kerhoja ja kouluja tavalla tai toisella. Monet lapset ovat kuulleet uutisia ja nähneet aikuisten huolen, ahdistuksen, hädän ja surun. Estonia- ja tsunamionnettomuuden kokemus oli, että kun huoli ja murhe tulee tässä mittakaavassa myös lähelle lapsia, he tarvitsevat tilaa sekä mahdollisuuden sen purkamiselle.

Seurakuntien työntekijöillä on koulutusta ja mahdollisuuksia asia läpikäymiseen, rinnalla kulkemiseen ja kuuntelemiseen koulun käytävillä ja opettajien huoneessa. Lasten ja nuorten kysymyksiin kannattaa paneutua ja niille antaa aikaa. Suru ja huoli koskettaa monia. Myös varsin etäällä asioiden keskipisteestä olevia. Läheisiään menettäneiden lasten ja nuorten asia on meidän nuorisotyöntekijöiden sydämellä.

• Surun kymmenen vaihetta

Jokainen meistä elää surun lävitse omalla aikataulullaan ja omalla tavallaan. Surutyössä on kuitenkin yhteisiä piirteitä, joiden lävitse ihminen työstää suruaan ja ahdistustaan. Myös avun tarpeemme surun keskellä ovat varsin yksilölliset. Yksi meistä kaipaa kuunteliaa, toinen työhön tarttumista. Tärkeää on kuitenkin ettei ihminen jää yksin surunsa keskelle. Hän kaipaa myötäeläjää, vieressä kulkijaa, kuuntelijaa ja vaikkapa kädestä pitäjää.

Osa näistä Erik Ewaldsin määrittelimistä (Sielunhoito ja terapia, Karas-Sana 1985) surutyönvaiheista voi jäädä poiskin. Tärkeää on antaa aikaa surulle ja työstää se läpi omalla kohdalla. Torjumalla ja kieltämällä suru vain piiloutuu. Se voi purkautua myöhemmin psykosmaattisesti tai muuten itseä ja ympäristöä hämmentäen.

Jokaisella on oikeus suruunsa ja sen läpikäymiseen. Kyyneleet eivät ole häpeä, ne ovat merkki kaipauksesta, välittämisestä ja tunteista.

Sokki
Surun ensimmäiselle vaiheelle on tyypillistä eräänlainen sokkitila. On kuin ihminen olisi saanut lainauttavan iskun, ja lamaannus voi tavallisesti kestää muutamasta minuutista tai tunnista muutamaan päivään. Jos sokista toipuminen kestää kolme viikkoa, on kyseessä jo epänormaalin pitkä aika. Silloin sielunhoitajan apu on tarpeen.

Tunteet purkautuvat
Toisessa vaiheessa ihminen purkaa vapaasti tunteitaan. Tämä on hyvin tärkeätä, sillä vain oikean purkautumisen avulla ihminen saavuttaa tasapainon. Siksi sellainen kasvatus, joka kieltää sekä tunteiden ilmaisemisen että niiden purkamisen, synnyttää epätervettä estoja.

Depressio
Kolmannessa vaiheessa ihminen on alakuloinen ja tuntee itsensä sanomattoman yksinäiseksi. Tila muistuttaa depressiota ja se koetaan samalla tavoin. Tämä onkin luonnollista, sillä suruhan on "pieni kuolema". Oikein eletty suru antaa todellisen näkökulman itse elämään.

Fyysiset oireet
Fyysiset oireet ovat merkki siitä, että neljäs vaihe on alkanut : lyhyt, pinnallinen hengitys, syvät huokaukset, hengenahdistus ja vaikeammissa tapauksissa astma, kipu sydänalassa, paksusuolen tulehdus ja nivelreuma. Myös lihasheikkous (vaikeus nousta portaita) ja ruuansulatushäiriöt.
Tässä vaiheessa esille nousee siis koko joukko psykosomaattisia oireita.

Paniikki
Joskus suru yltyy jopa pakokauhuksi. Tämä on viides vaihe, jonka aikana ihminen käyttäytyy toisinaan suorastaan psykoottisesti. Hän ei nuku eikä syö ja on hyvin levoton.

Syyllisyys
Kuudennen vaiheen tyypillisimpiä tuntomerkkejä ovat syyllisyydentunteet. Sureva alkaa analysoida itseään, käydä oikeutta itsensä kanssa ja muistella kaikkia niitä tilanteita, joissa hän käyttäytyi rakkaudettomasti poisnukkunutta kohtaan. Hänen olisi mielestään pitänyt olla lämpimämpi ja rakastavampi suhteessaan vainajaan.

Katkeruus ja kauna
Surutyön seitsemättä vaihetta luonnehtivat negatiiviset tunteet, aggressiot, katkeruus ja kauna kaikkein voimakkaimmillaan. Kun nämä tunteet murtautuvat esiin, ne ovat tietysti omiaan lisäämään surevan syyllisyydentunteita. Katkeruus voi kohdistua myös toisiin ihmisryhmiin, instituutioihin tai Jumalaan.

Työkyvyttömyys
Joskus sureva joutuu kokemaan kahdeksannenkin vaiheen, jolle on ominaista kykenemättömyys palata työhön. Mitä yksinäisempi ja eristyneempi ihminen on, sitä varmemmin hän joutuu kokemaan tämän vaiheen. Milloin yhteiskuntamme oikein kypsyy sellaiseen yhteyteen, että surevaa ei jätetä yksin surunsa kanssa?

Valonpilkahduksia
Viimein koittaa päivä, jolloin loputtomalta tuntuva pimeys, raastava ahdistus, kaipaus ja tunne-elämän heilahtelut jäävät taakse. Jonakin ennalta arvaamattomana hetkenä sureva huomaa toivovansa jotakin, joka liittyy tulevaisuuteen ja elämän jatkumiseen.

Takaisin elämään muuttuneena ihmisenä
Surutyön kymmenes vaihe, elämän vaihe, on alkanut. Jos suru saattoi antaa surevalle oikealla tavalla, tämä on ennen muuta oppinut sen, että tie todelliseen, aitoon elämään kulkee kuoleman kautta.

 

• Opas surun käsittelyyn onnettomuustapauksissa

Kirkkohallitus on julkaissut oppaan (Suomen ev.lut. kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 2004:1) suruhartauden järjestämisestä onnettomuuden kohdatessa. Se on pdf-muodossa, jolloin se on mahdollista ladata omalle koneelle, mutta tarvitset acrobat reader -ohjelman se avaamiseksi (saatavissa ilmaiseksi osoitteessa: http://www.adobe.com/acrobat). Uusissa selaimissa on jo valmiiksi tuki pdf-tiedostoille.

• pdf onnettomuuden_tapahduttua 07/11/2007,13:59 1.02 Mb (Acrobat Reader -dokumentti)

Opasta voi käyttää kouluissa pidettävien hartauksien ja tilaisuuksien pohjana. Siitä löytyy myös tietoa surun käsittelyyn kouluissa ja yhteisöissä. Virsiehdotuksia ja kirjallisuusluettelo löytyvät dokumentista myös

 

• Suru koulussa

Kirkon kasvatus ja nuoristyö on tehnyt sivut surun käsittelystä kouluissa (suomeksi ja ruotsiksi).

• Surun kohtaaminen koulussa
• Att möta sorg i skolan

Lisätietoja Kirkon kasvatuksen ja nuorisotyön sivuilta http://evl.fi/keskushallinto

Kuuntele kriisihartaus mp3 -muodossa  (KT:n sivuilta)

 

• Surutyön alue PTK:n Moodlessa

Suomen Poikien ja Tyttöjen Keskuksen virtuaaliseen oppimisalustaan on avattu kurssialue kerhoissa ja kouluissa tapahtuvan surutyön käsittelyä varten. Siellä on mahdollista jakaa kokemuksia ja työtapoja. Alue on tarkoitettu varhaisnuorisotyöntekijöille, opettajille, vanhemmille ja kaikille lähikasvattajille.

PTK:n Moodle löytyy osoitteesta: http://www.ohjaaja.net/moodle

Moodle vaatii kirjautumisen, joka tapahtuu etusivun ohjeiden mukaan. Mikäli sinulla on vaikeuksia kirjautua Moodleen, ota yhteyttä ylläpitäjään (Juha Kinanen, juha.kinanen@ptk.fi, GSM 0400 304 490)

Surutyön alueen löydät Viran- ja toimenhaltijoiden kurssikategoriasta. Surutyön alueelle ei tarvita erillistä kurssiavainta.
 

Tekstaritupu

Testaritupu on tekstaripalvelu koululaisille, missä voi kysyä mieltä askarruttavista asioista taivaan ja maan välllä. Seurustelusta, ihmissuhteista, peloista, vanhemmista jne.

Tekstaritupu vastaa tekstattuihin kysymyksiin vuorokauden kuluessa koulupäivinä. Huomaa, ettei Tekstaritupu ei vastaa puheluihin. 

Testaa kysymyksesi: 

  • Tekstaritupu - Helsinki: 0400 241 084
  • Tekstaritupu - Kuopio: 044 0330033 

Tekstaritupun tietosuoja

Tekstaritupun palveluissa sekä kysyjä että vastaaja toimivat anonyymeinä. Näytöille tulevia puhelinnumeroita tai sähköpostiosoitteita ei yritetä tunnistaa, eikä niitä käytetä muuhun kuin kyseessä olevaan kysymykseen vastaamiseen.

Viesteistä tallennetaan tilastointia varten vain kysymysten tai huolten aihe sekä sukupuoli ja ikä, jos ne tulevat esiin viesteistä. Viestit ja sähköpostit poistuvat palvelimilta noin kolmen kuukauden välein, jolloin katoavat myös lähettäjän kaikki henkilökohtaiset tiedot.

Jatkuvat ja tahalliset häiriköintiviestit sekä lastesuojelulain mukaisissa tilanteessa olevan lapsen viestit annetaan ulkopuolisen viranomaisen selvitettäväksi sen jälkeen, kun asiasta on ilmoitettu viestin lähettäjälle. Ilman erillistä ilmoitusta viestin lähettäjälle ei  viestejä anneta kenenkään muun kuin Tupun luettavaksi ja ne käsitellään erittäin luottamuksellisesti. Viestit arkistoidaan 3 kk ajaksi.

• Opetushallitus ohjeistanut kouluja

Myös opetushallitus on ohjeistanut kouluja kriisitilanteen varrelta:

http://www.oph.fi/pageLast.asp?path=1,436,24368,63103,63104,36808

• Stakes

Kouluampumisen käsittely kodeissa, varhaiskasvatuksen piirissä sekä kouluissa ja oppilaitoksissa. Ohjeita työntekijöille ja vanhemmille keskusteluun lasten, nuorten ja nuorten aikuisten kanssa:

 http://groups.stakes.fi/MTR/FI/kasittelyohjeita.htm

Lasten ja nuorten tunne-elämän ja käyttäytymisen muutoksista ja avun tarpeesta kouluampumisen jälkeen

 http://groups.stakes.fi/MTR/FI/avuntarve.htm

• Palvelevat puhelimet

Suomen ev.lut kirkko

Palveleva puhelin tarjoaa mahdollisuuden purkaa mieltä painavia asioita. Keskustelukumppani ei tyrkytä omia neuvojaan, vaan soittajaa tuetaan löytämään itse elämäänsä parhaiten sopivia ratkaisumalleja.

Palvelevan puhelimen numero on kaikkialla Suomessa

  • 01019-0071 suomenkielisille
  • 01019-0072  ruotsinkielisille (Församlingarnas samtalstjänst)

Suuntanumeroa ei tarvita.

Suomen ulkopuolelta soitettaessa numerot ovat +358 1019-0071 ja +358 1019-0072.

Suomenkielinen päivystys on su-to klo 18-01, pe-la klo 18-03.
Ruotsinkielinen Samtalstjänst päivystää joka ilta klo 20-24.

Soitto Palvelevaan puhelimeen maksaa lankapuhelimesta paikallispuhelumaksun verran. Matkapuhelinta käytettäessä laskutusperusteena on oman operaattorin puheluhinnat.

Mannerheimein Lastensuojeluliitto

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten auttava puhelin päivystää jokaisena vuoden päivänä. Lasten ja nuorten puhelimen numero on 0800 120400 ja siihen voi soittaa maksutta koko maassa. Normaalit päivystysajat ovat maanantaista torstaihin kello 13 - 20, perjantaisin kello 13 - 22, lauantaisin kello 18 - 22 ja sunnuntaisin kello 17 - 20.

MLL:n vanhempainpuhelin päivystää numerossa 0600-122 77ma-pe 9-12, 17-20 ja su 17-20

 

• Muita linkkejä

 

• Kirjallisuusluettelo (löytyy esim. kirjastoista)

Kuvakirjoja:

Mischa DAMJAN: Atuk ja susi: tarina eskimopojasta.Kuv. Jozef Wilkon. Lasten Keskus 1990.
Susi tappaa Atuk-pojan koiran. Atuk odottaa vuosia, jotta voi kostaa sudelle riistämällä sen hengen. Surmatyö ei kuitenkaan tee poikaa onnelliseksi. Jylhä, kansansadunomainen kertomus on herkästi kuvitettu, ja sopii yli 5-vuotiaille.

Bettina EGGER: Marianne muistelee mummoa. Kuv. Sita Jucker. Mäkelä 1987.
Kauniit muistot lievittävät Mariannen surua realistisessa kuvakirjassa, jonka rauhallinen tarina kantaa synkeähköstä kuvituksesta huolimatta.

Nigel GRAY: Pikkunallen isoisä. Kuv. Vanessa Cabban. Mäkelä 2000.
Pikkunalle ja Ukki ovat parhaat kaverukset. Yhdessä he rakentavat majan puutarhaan. Eräänä päivänä vanha Ukki sairastuu eikä enää parane. Lohdullinen tarina korostaa elämän jatkumista uusissa sukupolvissa. Aurinkoinen kuvitus tukee tarinan lämmintä ja valoisaa tunnelmaa. Aikuisen ja pienen lapsen yhteisiin lukuhetkiin.

Rose IMPEY: Höyhentyynyt. Kuv. Robin Bell Corfield. Mäkelä 1997.
Pikku-Saaraa kyllästyttää, kun aikuiset vain puhuvat ja itkevät. Saara tietää, että mummu on kuollut, mutta koko asia tuntuu etäiseltä. Höyhen vajan ikkunalaudalla herättää eloon muiston mummusta, äidistä ja Saarasta höyhentyynyjä täyttämässä, ja silloin itku ja nauru tulevat yhtä aikaa. Tavattoman kauniisti kuvitettu, tunnelmallinen kuvakirja pienille ja vähän isommillekin.

Heljä LIUKKO-SUNDSTRÖM: Korkealla päällä pilvien puutarha sininen. Otava 1999.
Pikkutytön isoäiti on kuollut ja muuttunut enkeliksi. Enkeliä seuraten tytölle kerrotaan isoäidin koko elämänkaari syntymästä lähtien. Samalla selviää myös lapsen oma asema sukupolvien ketjussa. Vaikuttava kuvitus myötäilee elokuvamaisesti tekstiä. Yli 5-vuotiaille lapsille sekä aikuisille.

Pirkko-Liisa SUROJEGIN: Maahisen viimeinen matka. Otava 1995.
Vanha juurimaahinen hyvästelee sukunsa ja aloittaa pitkän matkan Valon valtakuntaan. Tekijän upeasti kuvittama myyttinen tarina yli 5-vuotiaille.

Pirkko VAINIO: Lumihanhi. Lasten Keskus 1993.
Pikku-Annan hoivaama hanhi menehtyy, mutta hanhen pesästä löytyy suuri valkea muna… Kaunis kertomus elämän kiertokulusta pienille lapsille. Tunnelmallinen akvarellikuvitus.

Susan VARLEY: Mäyrän jäähyväislahja. 3. painos Lasten Keskus 2002.
Metsäneläinten suru vanhan viisaan mäyrän kuolemasta lievittyy, kun ne muistelevat, mitä hauskaa mäyrä elämänsä aikana kaikille opetti. Valoisa ja humoristinen tarina pienille lapsille.

Max VELTHUIJS: Sammakko ja linnunlaulu. Mäkelä 1996.
Sammakko on löytänyt maassa makaavan linnun ja pyytää neuvottomana apua muilta eläimiltä. Jänis tietää: lintu on kuollut. Yhdessä eläimet hautaavat linnun ja miettivät, mitä kuolema tarkoittaa. Tarinan lopussa elämänilo voittaa, ja lintukin livertää puun oksalla. Hieno kirja aivan pienillekin.

Winfried WOLF: Intiaanipoika Pieni Kuu. Kuv. Nathalie Duroussy. Lasten Keskus 1992.
Etsiessään omaa heimoaan Pieni Kuu tapaa vanhan intiaanivaimon, joka ennen kuolemaansa ennustaa pojalle onnellista tulevaisuutta. Monitasoinen, hehkuvin värein kuvitettu kertomus yli 5-vuotiaille.

Winfried WOLF: Jouluaatto isoisän luona. Kuv. Eugen Sopko. Lasten keskus 1994.
Tunnelmallinen vanhan ajan joulu maaseudulla lohduttaa Tuomoa ja hänen äitiään perheen isän kuoltua. Yli 4-vuotiaille. Kirjan kuvat ovat tuttuja myös Unicefin joulupostikortteina.


Lastenkirjoja ja satuja:

Anneli FINNE: …mutta tähtein tuolla puolen… Kuv. Matti Kota. Lasten Keskus 1990.
8-vuotias Marko menettää ystävänsä Tiinan liikenneonnettomuudessa. Kristillinen kertomus on realistinen, mutta hiukan jähmeä. 5-9-vuotiaille.

Riitta JALONEN: Elisabet, nalle ja pikkuveli, jota ei ole. Kuv. Kristiina Louhi. Tammi 1994.
Leikkinalle on kuolleen pikkuveljen korvike kertomuksessa, joka vain hienovaraisesti vihjaa perhettä kohdanneeseen menetykseen. Lapsen ja aikuisen yhdessä luettavaksi.

Marit KALDHOL: Hyvästi Henrik. Kuv. Wenche Öyen. WS 1986.
Syvästi tunteisiinvetoava kertomus pienen pojan hukkumisen aiheuttamasta suuresta surusta. Tapahtumat kerrotaan Henrikin ystävän, pienen Sara-tytön näkökulmasta. Aikuisen ja lapsen yhdessä luettavaksi.

Tuula KOROLAINEN: Kissaenkeli muuttaa taivaaseen. Kuv. Leena Lumme.
Aleksilla on kauhea ikävä auton alle jäänyttä Roope-kissaa. Kun pojan suru on suurimmillaan, Roope vierailee maan päällä kissaenkelinä, yhtä kissamaisena kuin eläessäänkin. Hauska ja viisas tarina yli 5-vuotiaille. Leena Lumpeen raikas ja humoristinen kuvitus ansaitsee myös erikoismaininnan. Lapsi voi lukea kertomuksen yksinkin.

Veronica LEO: Prinssi ja Luodetuuli. W & G 1986.
Nuori prinssi matkustaa Kuolemattomuuden luodolle ikuisen elämän ja onnen maahan. Kun hän palaa takaisin maailmaan, kaikki on muuttunut. Kansansatuun perustuva kertomus yli 5-vuotiaille.

Annu LIIKKANEN: Hei vaan, mummi! Kuv. Lars Andersson. Lasten Keskus 1998.
"Ei kai voi olla olemassa koko ajan ja sitten yhtäkkiä ei ollenkaan!", ajattelee Alma, kun mummi kuolee. Mummin iloinen olemus ja hauskat jutut tulevat koko ajan mieleen, ja välillä Almaa kiukuttaa, vaikka olo onkin surullinen. Hautajaisten jälkeen on helpompi hyväksyä se, että mummi on mennyt taivaaseen. Lapsen tunteita oivaltavasti kuvaava kirja yli 5-vuotiaille.

Astrid LINDGREN: Soittaako lehmus, laulaako satakieli? Kuv. Otto Svend. WS 1984.
Orpo Malin-tyttönen istuttaa vaivastalon pellolle herneen ja kasvattaa siitä lehmusken. Kun lehmus kuolee, Malin päättää antaa sille henkensä ja sulautuu puuhun. Sen jälkeen lehmus soittaa ja satakieli laulaa köyhien ihmisten iloksi.

Astrid LINDGREN: Veljeni Leijonamieli. Kuv. Ilon Wikland. 18. painos WS 2001.
Ihmeellinen kertomus pikkuveli Korpusta ja isoveli Joonatanista, Nangijalan maasta, hyvän ja pahan kamppailusta, elämästä ja kuolemasta. Lindgrenin rakastetuimpia (myös kiistellyimpiä!) saturomaaneja, jonka voi lukea ja tulkita monella tavalla. Lapsille, nuorille ja aikuisille.

Tittamari MARTTINEN: Saaran taika. WS 1996.
Nelli ja Saara ovat hyvät ystävät, vaikka heillä on ikäeroa kymmeniä vuosia. Yhdessä he käyvät museoissa ja kahviloissa, juttelevat, luistelevat ja leipovat leipää. Saara kertoo Nellille taiteesta ja menneistä ajoista, myös tuberkuloosiin kuolleesta pikkusiskostaan Iidasta, jota Nelli Saaran mielestä muistuttaa. Saaran taika on hänen valoisa suhtautumisensa elämään ja rakkautensa taiteeseen, jotka hän pystyy välittämään nuorelle Nellillekin. Kertomuksen lopussa Saara kuolee, mutta hänen muistonsa jää elämään Nellin mieleen. Viehättävä kirja 8-10-vuotiaille tytöille.

Anne-Sophie de MONSABERT: Tuhat ja yksi kuollutta lehteä. Kuv. Caroline Grégoire. Mäkelä 1999.
Syksy on tullut, ja puut varistavat kuolleita lehtiä. Pupuperhe tekee yhdessä pihatöitä, ja mummikin käy kylässä. Eräänä päivänä mummi joutuu sairaalaan eikä pikkupupu näe häntä enää koskaan. Luonnon kuoleminen ja mummin kohtalo kietoutuvat yhteen. Värikäs kuvitus ja pupujen lystikkäät hahmot lieventävät apeaa tarinaa. Kuuluu Osaan jo lukea -sarjaan.

Hannu MÄKELÄ: Kai ja Pariisi. Kuv. Kristiina Louhi. Tammi 1993.
Kain isä on kuollut, ja pojan on vaikea sopeutua uuteen elämäntilanteeseen. Kai tietää isän menneen Paratiisiin ja lähtee etsimään häntä Pariisi-koiran kanssa. Yli 5-vuotiaille.

Sirpa PUSKALA: Pikkuruu Mustanmusta. WS 1999. Kuv. Kati Liukkonen.
Pikkuruu Mustanmusta on peikkoperheen kuopus. Se on olemukseltaan erilainen kuin muut ja heikkona pidetty. Suuruutensa se kuitenkin osoittaa lähtiessään etsimään vanhaa isäpeikkoa, joka ei palaa matkaltaan kohti unelmien täyttymystä - merta. "Elämä jatkuu, muuttaa muotoaan", ehtii isäpeikko vielä lohduttaa poikaansa ennen kuolemaa. Hieno saturomaani lapsille ja aikuisille.

Outi SALO: Puukenkäkesä. Kuv. Inge Löök. WS 1988.
7-vuotias Essi ja hänen isänsä viettävät ensimmäistä kesää perheen äidin kuoltua. Liikuttava kertomus lapsille ja aikuisille.

Irmelin SANDMAN-LILIUS: Petterin koiranpentu. Tammi 1995.
Vanha Chien-koira lähtee varjokoiran matkaan, mutta antaa ensin yhden viimeisistä pennuistaan Petterille. Fantasiakertomus lapsille ja aikuisille. Tekijän kaunis akvarellikuvitus.

Margareta THUN: Enkelimuksu. Kuv. Cris af Enehielm. Tammi 1990.
Veeran pikkuveli Olli menehtyy äkilliseen sairauteen. Itsekin poikansa menettänyt kirjailija kuvaa perheen surua omaperäisesti ja satuttavasti, mutta myös huumorilla. Cris af Enehielm kuvaa voimakkain värein ja lähes surrealistisin kuvin murheeseen suistuneen perheen kaoottisia tunnelmia. Aikuisen ja lapsen yhdessä luettavaksi.

Esko-Pekka TIITINEN: Lintu ja poro. Kuv. Tuula Tiitinen. Tammi 1990.
Vanha poro ja tunturiin talveksi jäänyt lapinsirkku selviävät yhdessä ankarasta talvesta. Kevään tultua poroa ei enää ole, mutta elämä jatkuu. Tuula Tiitisen upea öljyvärikuvitus. Lapsille ja aikuisille.

Eeva TIKKA: Yön lintu ja siivetön: SATUJA. Kuv. Saara Tikka. Gummerus 1989.
Satuja itsensä löytämisestä, kuolemasta ja rakkaudesta. Lapsen ja aikuisen yhdessä luettavaksi.

Mats WAHL: Vaarin Laika. Kuv. Tord Nygren. Mäkelä 1989.
Isoisän Laika-koira on Matiaksen hyvä kaveri. Laika on kuitenkin jo vanha ja ero on edessä sen sairastuttua parantumattomasti. Liikuttava kertomus yli 5-vuotiaille.

Kari VINJE: Pekka ja kaksi käsinettä: kirja kuolemasta. Kuv. Vivian Zahn Olsen. Perussanoma 1999.
Eräänä sunnuntaiaamuna Peltosen perheen pikku-Sanna löytyy kuolleena sängystään. Kätkytkuolema, sanovat lääkärit. Suuri suru ja järkytys kerrotaan Pekka-veljen näkökulmasta kristillisin painotuksin: Sanna ei ole kuollut vaan hän on mennyt taivaaseen. Sannaa ei koskaan unohdeta, mutta elämä iloineen ja suruineen jatkuu myös Peltosen perheessä.


Nuortenkirjoja:

Birgitta BOUCHT: Mummi, Marjut ja kuolema. Kirjastopalvelu 1989.
Selkokielinen kertomus 12-vuotiaasta Marjutista, joka on elänyt mummon kanssa vauvasta lähtien. Tytön on vaikea hyväksyä mummon vakavaa sairastumista ja kuolemaa, mutta yllättävä viesti näyttää uutta suuntaa elämälle.

Jostein GAARDER: Enkelimysteerio. Tammi 2000.
Cecilie on niin sairas, ettei hän jaksa nousta vuoteelta edes jouluna. Yöllä salaperäinen Ariel vierailee hänen luonaan, ja tyttö ja enkeli ystävystyvät. He pohtivat yhdessä elämän ja maailmankaikkeuden arvoituksia. Keväällä Cecilie lähtee lentoon Arielin kanssa. Norjalaisen filosofikirjailijan syvämietteinen lohtukirja nuorille ja aikuisille.

Esa I. JÄRVINEN: Peli poikki, Juho. WS 1997.
Juhon vanhemmat saavat surmansa auto-onnettomuudessa. Yläasteelle menevä Juho ja alle kouluikäinen Tuuli jäävät orvoiksi. Juhon on vaikea toipua surusta ja sopeutua uuteen elämään enon ja tädin luona. Kun masennus ei hellitä ja koulussa tulee vaikeuksia, poika muuttaa isovanhempien luo. 10-12-vuotiaille.

Tuula KALLIONIEMI: Viimeinen juna: novelleja. WS 1990.
Novellikokoelman kaikissa kertomuksissa kuvataan kuolemaa nuoren ihmisen näkökulmasta. Perussävy ei kuitenkaan ole synkeä vaan toipumista ja elämän jatkumista korostava. Nuorille ja aikuisille.

Mirja KUIVANIEMI: Salaperäiset kirjeet. Tammi 1991.
10-vuotiaan Annen isoveli Jan on kuollut. Syvässä surussa tyttö kieltää tapahtuneen kuvittelemalla, että Jan on lähtenyt Jäämeren rannalle. Kirjeiden kirjoittaminen Janille on Annen tapa purkaa suruaan. Hieno varhaisnuorten kirja, joka koskettaa myös aikuista.

Eija LAITINEN Ja Anne LEINONEN: Lokkeja rakastava veli. WS 2000.
WSOY:n nuortenkirjakilpailun voittanut romaani kertoo Tuukasta ja Tumpista, veljeksistä, joista vanhempi jättäytyy junan alle; Tuukka jää kelaamaan, miksi kaikki meni niin kuin meni. Matkasta kotiseudulle tulee aikamatka Tuukan ja Tumpin lapsuuteen. Notkeasti kirjoitettu kertomus nykynuorten elämästä.

Margaret MAHY: Vaarallisia unia. Tammi 1994.
Uusiseelantilaisen nuortenkirjan päähenkilö on 11-vuotias Anthea, jonka vanhemmat ovat kadonneet purjehdusmatkalla. Unet, unelmat ja mielikuvitusmatkat auttavat tyttöä toipumaan surusta. Varhaisnuorille.

Vibeke MARX: Onne matkaan, Robinson! Tammi 1994.
Kun 12-vuotias Robert saa tietää äitinsä vakavasta sairaudesta, hän lähtee etsimään isäänsä, jota ei ole koskaan tavannut. Jännittävä ja riipaiseva kertomus varhaisnuorille.

Mette NEWTH: Pimeä valo. Tammi 1998.
Eletään 1800-luvun alun Norjassa: 13-vuotias Tora-tyttö sairastuu spitaaliin, ja hänet suljetaan spitaalisairaalaan kuolemaan. Siellä Tora tutustuu ylhäiseen Sunnivaan, jonka sairaus on jo pitkällä. Ennen kuolemaansa Sunniva opettaa Toran lukemaan, ja tarinoista tulee tytön elämän viimeisten päivien ilo ja lohtu. Kirkas ja kaunis kertomus, joka liikuttaa lukijaa syvästi. Yli 10-vuotiaille ja aikuisille.

Gunilla Linn PERSSON: Jäätynyt sydän. Tammi 1998.
Allis ja Ann ovat parhaat ystävät. Eräänä päivänä tapahtuu hirvittävä onnettomuus: Ann jää auton alle ja kuolee. Suru ja yksinäisyys tuntuvat musertavilta, ja Allis ajattelee, ettei hän koskaan enää voi ystävystyä kenenkään kanssa. Onneksi niin ei kuitenkaan käy… Varhaisnuorille.

Peter POHL & Kinna GIETH: Sinä ja minä ikuisesti. Otava 1997.
Tina ja Cilla ovat identtiset kaksoset. Tinan peilikuva särkyy ja maailma murtuu Cillan kuollessa liikenneonnettomuudessa hiukan ennen tyttöjen 14. syntymäpäivää. Unohtumaton, syvästi liikuttava ja järkyttävä kirja nuorille ja aikuisille. Perustuu tositapahtumiin.

Ben RICE: Pobby ja Dingan. WS 2001.
Pobby ja Dingan ovat 8-vuotiaan Kellyannen parhaat ystävät - mutta vain tytön mielikuvituksessa. Pientä australialaista kaivosyhteisöä vavahduttavat tapahtumat käynnistyvät, kun Pobby ja Dingan katoavat kaivokseen ja löytyvät kuolleina. Kellyanne ei toivu ystäviensä menettämisestä. Nuoren brittikirjailijan teosta voi suositella "erilaisia" tarinoita etsiville - niin nuorille kuin aikuisillekin.

Marja-Liisa TIAINEN: Rakas Mikael. Tammi 1999.
Mikael, 16 v., törmää pyörällä pysäköintimittariin ja saa surmansa silmänräpäyksessä. Jäljelle jää omaisten ja ystävien tyrmistyksen ja surun lisäksi elämän itu; päivää ennen Mikaelin kuolemaa tyttöystävä Roosa on saanut tietää odottavansa lasta. Kun pikku-Mikaela syntyy Uudenvuoden yönä, monen ihmisen elämällä on uusi suuntaa. Vaikuttavan tarinan kertojana ja kommentaattorina on Mikael itse. Teos sai Topelius-palkinnon v. 1999, ja se on käännetty ruotsiksi ja tanskaksi. Yli 13-vuotiaille.

Jag saknar dig, jag saknar dig. Peter Pohl & Kinna Gieth. Raben Sjögren 1992. (Romaani 14-vuotiaan kaksostytön kuolemasta auto-onnettomuudessa, sisaren kannalta kirjoitettuna)



Tietokirjoja:

Marlee ALEX: Hei sitten, ukki. Kirjapaja 1983. (25.4)

Marilyn E. GOOTMAN: Kun ystävä kuolee: kirja nuorille surusta ja selviytymisestä. Suomen Punainen Risti 1998. (25.4)

Atle DYREGROV: Lapsen suru. Mannerheimin lastensuojeluliitto 1993. (14.61)

Atle DYREGROV: Sureva lapsi ja koulu. Vastapaino 1997. (14.61)

LAPSI ja kriisit. Toim. Marjatta Jakobsen et al. Cultura 1995. (01.58)

LIIAN iso ikävä: nuoret kertovat surukokemuksistaan. Toim. Anneli Rantalaiho. Karas-sana 2001. (59.563)

SINUA en unohda: Lapsensa menettäneet kertovat. Toim. Anneli Rantalaiho. Karas-sana 1999. (59.563)

SURUN lintu: Lapsi kysyy kuolemasta. Työryhmä Lauha Peltola et al. Tyttöjen Keskus 1988. (25.4)

Marjaana TALONEN: Enkeliveli. Stakes 1996. (99.1)

VAIETTU suru: Lapsen kuolema ja perheen tukeminen. Toim. Tuija Manneri. Lastensuojelun keskusliitto 1992. (59.563)

Psyykkinen ensiapu. MLL, SPR, Suomen Mielenterveysseura. Punamusta Oy, Helsinki.

Kriisitilanteiden kohtaaminen kouluympäristössä. MLL 1993.

Maarit Flenmark & K. Moilanen: .Koulujen valmiudet kohdata kriisitilanne. Rauman op. koulutuslaitos.

Atle DYREGROV: Katastrofipsykologian perusteet. 1994.

< Edellinen
Viimeksi päivitetty 02.10.2008 11:59